toukopetaja “Who wishes to fight must first count the cost” ― Sun Tzu, The Art of War.

Uskottava puolustus - ennen ja nyt

Jokainen maa ja jokainen kansa viljelee itsestään sankarimyyttiä, jonka keskiössä on usko omien kykyjen ja kulttuurin ylivertaisuudesta muihin nähden. Toisilla kansoilla uskoon on historian valossa enemmän substanssia kuin toisilla. Toisaalta juuri ne kansat joilla on historiallinen syy uskoa omaan ylivertaisuuteensa ovat niitä, joille maailman muutos tulee ikävänä yllätyksenä. Olkoon ensimmäisessa maailmansodassa voittoisa Ranska tästä esimerkkinä.

Huolimatta pitkälle kehittyneistä ja hyvin resurssoiduista tiedustelukyvykkyyksistä vuonna 1940 Ranskan ja Iso-Britannian tiedustelupalvelut sekä poliittinen johto epäonnistuvat ennakoimaan Hitlerin aikeet. Belgian ja Sveitsin tiedustelut syöttivät tietoa Saksalaisten liikkeistä lähellä Luxemburgin rajaa, mutta ne, sen enempää kuin omien lentäjien havainnot 100km pitkistä Saksalaisista panssarimuodostelmista, ei saanut Ranskan sodanjohtoa reagoimaan kehittyvään tilanteeseen.

Syitä tiedustelun epäonnistumiseen on monia ja niistä voi lukea vaikkapa Ernest Mayn kirjasta Strange Victory.

Toisena syynä Ranskan nopeaan tappioon on pidetty vanhentunutta sotilasdoktriinia. Ranskalaiset luottivat vuonna 1940 ensimmäisen maailmansodan aikaiseen taistelutaktiikkaan jonka keskiössä oli linnoitukset ja raskaat, mutta hitaat panssarit. Saksa oli kuitenkin muuttanut pelin sääntöjä. Se oli kehitttänyt uuden taistelutavan jonka keskiössä olivat nopeasti liikkuvat ilmavoimien tukevat panssariyksiköt, sekä yksikkökohtaisiin radioihin perustuvat joustavat taistelutaktiikat.

Saksalaisten menestys oli murskaava: liittoutuneet kärsivät kuukauden kestäneissä taisteluissa 360.000 kaatunutta ja haavoittunutta ja lähes 2 miljoonaa sotilasta jäi vangiksi. Saksalaiset tappiot olivat merkittävästi pienemmät 157.621—huolimatta siitä että se oli hyökkäävä osapuoli.

Oliko Ranskan puolustus uskottava?

Numeroiden valossa se oli. Paperilla liittoutuneilla oli enemmän divisioonia, enemmän tykkejä, enemmän vaunuja ja enemmän lentokoneita, mutta ne olivat kaikki tavalla tai toisella vanhentuneita. Ennenkaikkea niitä johdettiin vanhanaikaisella sotilasdoktriinilla sekä puutteellisella tilannekuvalla, joka ei kyennyt vastaamaan Saksalaisten kehittämään salamasotaan.

Ranskan katastrofaalinen tappio nostetaan usein esimerkiksi sotilastoteamuksesta: “kenraalit taistelevat aina edellistä sotaa, etenkin jos he ovat voittaneet sen”.

Suomessa puolustuksesta käydään kiivasta keskustelua. Peräänkuulutetaan itsenäistä uskottavaa puolustusta. Erityistä huomiota osoitetaan jalkavälkimiinoille sekä suurelle reserviläisarmeijalle. Eikä syyttä. Tykistön ohella ne olivat 1900 -luvun sodankäynnin kulmakiviä. Talvisodan perintö on kasvanut myyttisiin mittoihin ja puolustuskeskusteluissa Suomalaiset käyvät läpi edelleen viime sotien aikaista kuvakirjastoa: talvinen metsä täynnä Antti Rokan kaltaisia sankareita ja konekiväärituleen rivissä ryntäävät venäläiset.
Jalkaväkimiina. Mikä oiva ase sellaisen uhkan torjuntaan. Ja miten hyödytön helikoptereita vastaan. Niin mitä helikoptereista? No sitä, että Venäjä on julistanut nopeiden kuljetushelikoptereiden olevan tulevaisuus ja pumpannut sekä siviilipuolen, että sotilaspuolen kehitykseen merkittävän määrän rahaa, mukaanlukien 1000 taistelu- ja kuljetushelikopterin hankinta.

Samaan aikaan kun Suomessa käydään puolustuspoliittista keskustelua toisen maailmansodan aikaisissa juoksuhaudoissa Venäjä on kehittänyt kovaa vauhtia modernia asevoimaa, jonka kulmakivenä on ammattisotilaista kootut ilmakuljetuksilla liikkuvat nopean toiminnan yksiköt. Se on myös kehittänyt ilmasta tapahtuvan tiedustelun ja tilannekuvan ja taistelujohdon kyvykkyyksiä, jotka ovat välttämättömiä modernissa sodankäynnissä —hieman samaan tapaan kuin Saksalaisten yksikkökohtaiset radiot 1940.

Aseohjemien ja määrätietoisen kehittämisen myötä tuloksia myös syntyy. Boris Jeltsin ensimmäisen Tsetsian sodan käsikirjoitus vielä noudatti Talvisodasta ja Afganistanista tuttua tarinaa Neuvostoliiton sotilaallisesta epäpätevyydestä. Kuten aiemmin, saatiin taas todistaa kuinka lukumääräisesti suuri, mutta impotentti Venäläisarmeija häviää sitkeille sisseille, jotka taistelevat kotiseudullaan.

Putinin johtama toinen Tsetsenian sota on sen sijaan kätevästi unohtunut, koska se ei enää sovi vanhaan tarinaan. Siinä Venäläiset käyttivät hieman toisenlaisia keinoja kuin ensimmäisessä. Sota oli raaka ja sitä seurannut sissisota kesti vuosikymmenen vaatien kymmeniätuhansia uhreja. Pääosin tsetseeni siviilejä.

Tsetsenian puutteiden korjaamiseksi Putin määrätietoisesti kehitytti armeijan kyvykkyyksiä.  Tuloksellisesti. Georgian sodassa 2008 Venäjän joukot murskasivat Georgian sotavoimat suvereenisti ja hyvin vähin tappion.

Vain neljä vuotta myöhemmin. Krimi oli jo operatiivisena suorituksena omaa luokkaansa. 2.4 miljoonan asukkaan Krimi vallattiin 44 miljoonan asukkaan Ukrainalta muutamassa päivässä. Se on osoitus sotilaallisesta kyvykkyydestä jonka kaltaista Venäjällä ei ole vielä aikasemmin historiassaan koskaan ollut. Jos joku vielä ajatteli lumessa räpiköiviä piippahattuisia rääsyläisiä, niin nyt on korkea aika unohtaa se mielikuva.

Erityisen merkittäväksi Krimin valtauksen tekee Venäjän uusien sotavoimien kyky säilyttää operaationsa salaisuutena jopa pitkälle ensimäisiin päiviin. Ei puhettakaan hitaasta eskalaatiosta ja mobilisoinnista johon vastapuolella on aikaa reagoida nostamalla valmiutta.

Ilmakuljetuksilla liikkuvat ammattisotilaat onnistuivat pitämään operatiivisen hiljaisuuden niin hyvin, että lännen tiedustelupalvelut eivät aavistaneet mitään. Valtaus oli käytännössä ohitse ennen kuin Ukrainassa tai Lännessä ehdittiin havahtua siihen mitä oikeastaan tapahtui.

Sitten oli liian myöhäistä enää reagoida. Venäläiset erikoisjoukot eivät olisi liikahtaneet Krimiltä mihinkään ilman invaasiota jossa olisi pitänyt lyödä ensin Venäjän ilmavoimat ja sen jälkeen suorittaa maahanlasku, tai maihinnousuoperaatio linnoittautunutta vihollista vastaan. On syystäkin selvää, ettei sotilaallinen puuttuminen tapahtumien kulkuun ollut enää mahdollista.

Mitä tästä sitten opimme? Opimme sen, että myös Venäjän moderni sodankäynti on nopeaa ja hyökkäämällä yllättäen sillä on suuri etu niin halutessaan. Ilmakuljetuksilla voidaan vallata strategisesti tärkeitä alueita ja häiritä puolustavien joukkojen mobilisointia. Opimme myös sen, että Venäjällä on nyt tämä kyvykkyys myös osoitettu tosiolosuhteissa.

Tätä taustaa vasten ei ole ihmeellistä, että valtaosa (77%) suomalaisista upseereista ei usko nykyisten puolustusmäärärahojen riittävään itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen.

Minkälainen puolustus Suomen tulisi tätä uhkaa vastaan rakentaa? Miten asevoimia tulisi kehittää, mikä tulisi puolustusbudjetin olla ja mitä asejärjestelmiä meidän tulisi hankkia?

Reserviläisten massa-armeija ei ole vastaus. Sitä ei ehditä edes mobilisoida ennen kuin sodan ratkaisevat taistelut on jo käyty. Jalkaväkimiinat? Ei niitä ehditä edes kaivaa maahan kun vihollinen on lentänyt koptereilla asutuskeskuksiin ja strategisille alueille.

Sissisota? Ei auttanut Tsetseeneitä. Kävivät aktiivista vastarintaa vuosikymmenen ja sen romahdettua he ovat jatkaneet taisteluaan miehittäjiä vastaan käyttäen mm. itsemurhaiskuja. Kaikesta tästä huolimatta ei vaikuta siltä, että Venäjä olisi aikeissa vetäytyä Tsetseniasta. Sotaa ja kurjuutta sen sijaan on piisannut Tsetseenisiviileille jo kaksi vuosikymmentä, eikä loppua näy. Samanlainen kohtalo ollut Afganistanilla ja Irakilla.

Jos sissisota johon suomen nykyinen puolustus viimekädessä luottaa on osoittautunut huonommaksi vaihtoehdoksi kuin miehitetyksi tuleminen, mitä vaihtoehtoja on?

Ei montakaan. Vihollisen ilmaherruus ja ilmakuljetukset pitäisi pysytä estämään, jolloin vastaus ovat ilmavoimat ja maasta ilmaan puolustus. Valitettavasti ne ovat myös erittäin kalliita aselajeja. Nykyinen Hornet kalustomme on elinkaarensa päässä ja joka tapauksessa riittämätön Venäjän 2020 aseohjelman myötä tulevat taistelukoneet huomioiden.

Toki hankimme juuri stinger ohjuksia, mutta niidenkin käytössä on se ongelma, että ne pitäisi ehtiä jakaa joukolle, sekä kouluttaa niiden käyttö. Ei taida tapahtua ihan tunneissa.

Ilmavoimien yhteiskäyttö olisi varmasti kustannustehokkain ratkaisu pitää Suomen taivas puhtaana Venäjän helikoptereista. Enkä nyt tarkoita Ruotsin ilmavoimia.

Mutta avataan muita mahdollisuuksia: sana vapaa. Paljonko Suomen tulisi sinun mielestä laittaa rahaa aseisiin uskottavan puolustuksen säilyttämiseksi ja ennenkaikkea mitä kyvykkyyksiä niillä rahoilla kehittäisit.

Valmiina. Argumentoiii-kaa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (29 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Niin, onko Suomella ylipäätään pääsyä NATOoon? Epäilen, ettei ole. Euroopan federaatio voisi tietysti tulla tilalle, mutta siitä ei taida tulla mitään. Jos maailmanpolitiikan viileneminen jatkuu, niin sitten sotaliitto Venäjän kanssa, YYA 2.0. Mitään itsenäisiä puolustusmahdollisuuksia Venäjää vastaan ei Suomella ole, eikä tule.Ruotsiin Venäjä ei luota, se siitä liitosta.

Touko Petäjä

Mikäs Kremliini se siellä rapistelee?

Luovutaan EU jäsenyydestä ja liitytään YYA sopimuksella osaksi Venäjän Euraasian Unionia?

...ja ajattele, vain toinen meistä saa palkkaa tästä keskustelusta, vaikka molemmat kärsivät. Kerrotko samalla Tommi Mäkiselle terveisiä, jos hän istuu siinä vieressä.

Strastui!

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tämäkö on käsityksesi asiallisesta argumentaatiosta? Olen rehellisen pettynyt, luulin, että toivot ihan oikeaa keskustelua.

Touko Petäjä Vastaus kommenttiin #28

Näkisin, että meillä kahdella on hyvin erilainen näkemys niin asiallisesta argumentoinnista kuin rehellisyydestäkin.

Pysy aiheessa ja esitä jotakin konkreettista tai etsi muita keskustelun rönsyjä järsittäväksi.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

1. Edullinen ratkaisu olisi Sveitsin ja Israelin kaltainen systeemi, jota käytetään sovelletusti myös Ruotsissa. Aseet ovat reserviläisillä 24h käsillä. Suomessa on tosin jo hallitustasolla päätetty riisua kansa aseista, joten ed. mainittu lie syytä unohtaa.

2. Unohdetaan koko maan puolustaminen ja keskitytään vain suurien asutuskeskusten puolustamiseen. Tällöin kuitenkin mm. Rovaniemi tulisi unohtaa tyystin, koska joukkoja ei saada pohjoiseen enää siinä vaiheessa kun sotatoimet alkavat.

3. Rakennetaan entistä enemmän maan alle. Mitä ei näe, sitä on myös vaikeaa tuhota. Suomessa ei kylläkään kummoisia sotasalaisuuksia taida olla. Joukot olisivat kuitenkin droneilta ja muilta lennokeilta suojassa.

4. Hankitaan aseistettuja lennokkeja, joita voi ohjata sieltä maan alta. Iskuja voidaan tehdä ilman ihmistappioita.

Touko Petäjä

1. Edullinen ja riittämätön. Aseistamalla koko kansan rynnäkkökivääreillä kyetään käymään sissisotaa, mutta se tuottaa todistetusti siviiliväestölle vuosikymmeniä kestävän kärsimyksen. Maahantunkeutumista rynnäkkökivääreillä ei kyetä estämään.

2. Tämä on käytännössä tilanne tällä hetkellä. Halutessaan Venäjä kykenisi miehittämään yllätysiskulla sekä Ahvenanmaan, että Lapin. Todennäköisesti tässä skenaariossa se miehittäisi myös Gotlannin. Ruotsin sen paremmin kuin Suomen puolustusvoimat tuskin kykenisi tilanteeseen puuttumaan kuin vasta jälkikäteen.

3. Auttaa jonkin verran, mutta on kallista eikä auta skenaarioon kohdassa 2.

4. Robotisoitu sodankäynti on julmetun kallista. Global Hawk maksaa 110 miljoonaa kappalleelta, puhumattakaan tilannekuvan tuottamiseksi tarvittavista JSTARS ja AWACS koneista. 2 miljardia palaa pelkästään niihin, ilman että on yhtään edes hävittäjiä tai aseita hankittu. Ilman hävittäjiä ja ilmaherruutta puolestaan lennokit ovat hyödyttömiä. Ainoa realistinen keino päästä osaksi robotisoidun sodankäynnin kyvykkyyttä on NATO jäsenyys.

Käyttäjän HelenaReponen kuva
Helena Reponen

Hyvä kirjoitus. Ensimmäinen puolustusteko on ottaa silmälaput silmiltä ja lakata kuvittelemasta että Suomi pystyy olemaan puolueeton. En halua itse enkä oman jälkipolveni olevan Euraasian kansalaisia. Oma puolustus: maajoukot ja sissit sekä ilmatorjunta. Koulutetut vapaaehtoiset Kodinturvajoukot. Nato-jäsenyys ja ilmavoimat yhteistyössä Naton kanssa. Sellaista politiikkaa, että koko maa pysyy asuttuna, energiaomavaraisuutta kehitetään ja oma ruuantuotanto on kannattavaa. Sellaisia ympäristötoimia, että vedet pysyvät puhtaana. Suomi ei hyökkää, suomi puolustaa. Jos Venäjä provosoituu siitä, se tekee sen syystä mistä tahanasa, halutessaan. Toimeen pitäisi ryhtyä heti, eikä ensi tai seuraavalla vaalikaudella, mikä on jo myöhäistä.

Touko Petäjä Vastaus kommenttiin #21

Jaan tämän näkemyksen. Suomen keskittyminen sellaiseen puolustukseen jonka tarkoituksena estää yllätyshyökkäyksen aiheuttamia tuhoja ja minimoida sellaisen riski. Ilmapuolustus ja kaikkein kalleimmat tiedustelun ja tilannekuvan kyvykkyydet (robotisoidut lennokit ja tutkakoneet) on järkevintä hankkia yhteiskäytöllä NATO maiden kanssa.

Ilmavoimien hyvä puoli on siinä, että NATO on harjoitellut niiden operatiivist käyttöä ympäri maailman ja ne saadaan paikalle tarvittaessa hyvin nopeasti. Mikäli ilmaherruuss vain säilyy Suomi kyllä saa mobilisoitua maavoimansa ja pitää huolen puolustuksesta omin voimin.

Toimeen tulee todella käydä nopeasti, sillä puolustusvoimien kyvykkyyden kehittäminen ei tapahdu hetkessä. Venäjän 2020 aseohjelman vauhti ja mittakaava huomioiden olemme jo nyt myöhässä.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Tässä oli nyt ensimmäinen minun silmiini osunut kirjoitus, jossa vaivauduttiin perustelemaan "uskottava puolustus", eikä vain hokemaan sitä.

Hyvä kirjoitus.

Lennokkeja vastaan ei taida olla kehitetty vielä kunnollisia aseita. Joskus toisessa keskustelussa kyselin miten vaikea sellainen "taivasmiina" olisi rakentaa. Lennokki, joka pyörisi ympyrää yli 5 km korkeudessa esim. aurinkoa sähköksi muuttaen ja paikantaessaan toisen lennokin, aktivoituisi ohjukseksi tai muuksi.

Nykytekniikka on hyvin herkkää ja laadukas pää erittäin kallista. Digikameran saa "tapettua" laserkynällä ja GPS-signaali on naurettavan helppo häiritä.

Venäjän helikopterit, esim. modernisoitu Hind on ymmärtääkseni vertaansa vailla kuljetushelikopterina. Se on parempi kuin mikään amerikkalainen kuljetuskopteri. Itse asiassa amerikkalaiset taitavat käyttää Hindiä itsekin.

Minä en osaa vastata kysymykseen millainen Suomen puolustuksen pitäisi olla. Sissisota on ainut, mistä jotain ymmärrän sotilaskoulutukseni perusteella. Mitä eroa on Suomella ja Tsetsenialla noin niinkuin maantieteellisesti? Voiko siitä erosta tehdä jotain johtopäätöksiä?

Mielestäni stingereillä Afgaanitkin taistelivat ja Hindejähän ne oli (ainakin videoissa) mitä alas ammuskelivat.

edit. tai siis vaivauduttiin perustelemaan "epäuskottava puolustus".

Touko Petäjä

Kiitos palautteesta. Mukava kuulla, että joku jaksaa lukea kirjoituksiani.

Miehittämättömät lennokit, helikopterit ja lämpökamerat ovat muuttaneet sissisodan luonnetta jota minullekin vielä 90 -luvun lopulla opetettiin.

2000 -luvulla nopeasti kehittynyt lennokki- ja kuvausteknologia paljastaisi metsissä piileskelevät joukot liian helposti ja altistavat ne ilmahyökkäykselle. Sissisota onkin siirtynyt rakennetuille alueille ja asutuskeskuksiin joissa sissit piileskelevät siviilien joukossa ja iskevät ylläköllä käyttäen räjähteitä. Tunnetuin seurauksin.

Sama olisi edessä Suomellakin jo oikeastaan siitäkin syystä, että emme enää asu maaseudulla vaan kaupungeissa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Puolustukseen pitäisi satsata 3% bkt:sta.

Natoon liittyminen on ehdottoman välttämätöntä.

Suomella tulisi olla kyky torjua ainakin kehäkolmosen sisälle suunnatut ohjusiskut.

Satsaisin ohjuspuolustukseen, jotta mahdollinen kiristäminen ohjuksin voitaisiin estää. Todellinen ilmapuolustusjärjeetelmä ohjuksineen Venäjän malliin pitäisi hankkia tietenkin tukeutuen länsimaiseen kalustoon.

Lisäksi maakuntajoukoista tulisi kehittää todellinen nopean toiminnan puolustusjoukko, jolla olisi riittävä varustus mukaan lukien it-ohjukset.

Touko Petäjä

3% BKT vuoden 2014 arviolla merkitsisi 6 miljardin dollarin budjettia asevoimille.

Venäjällä 2014 on asevarusteluun osoitettu 3.4% BKT:sta, eli arviolta 58.2 Miljardia dollaria ja sen on ilmoitettu kasvavan vuoteen 2016 mennessä 95.6 miljardiin. Vuoden 2020 aseohjelmaan on eri lähteistä riippuen osoitettu yhteensä 723 miljardia.

Tavoitteen saavuttamiseksi “education, housing, social care and healthcare will all fall”.

http://thediplomat.com/2014/04/russian-military-sp...

Tulisi melkoisen kalliiksi kilpailla Venäjää vastaan asehankinnoissa, eikä silti riitä. Venäjällä on kokonsa puolesta niin suuri skaalaetu, ettei pieni maa pysty teknologiahankinnoissa kilpailemaan mitenkään.

Toisaalta 2% BKT:llä, joka on NATO vaatimus, saisimme pääsyn kerhoon jonka asevarustelubudjetin rinnalla Venäjän asehankinnat ovat riittämättömät hyökkäyssotaan.

En näkisi järkeä ajaa alas siviiliyhteiskuntaa uskottavan itsenäisen puolustuksen ylläpitämiseksi Venäjän 2020 aseohjelmaa vastaan.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Nato jäsenyys tulisi tietenkin lisäksi. Mielestäni Suomen jäseenyys Natossa toisi Suomelle lisää turvaa, mutta se ei vähentäisi Suomen tarvetta panostaa omaan puolustukseen.

Naton apu olisi lähinnä ilmatukea tai muuta kalustoa, joka voidaan lennättää nopeasti Suomeen. Suomen vastuulle jäisivät kuitenkin maavoimat.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Yksi etu, mikä Suomella on hämmentävä läheisyys Venäjän isoihin kaupunkeihin.

Moskovaan on linnuntietä Helsingistä vajaa 900 km, ohjus lentää nopeasti katsottuna vajaa 8 km / sekunnissa. Eli se on minuuteissa Moskovassa.

Ei muuta kuin ydintä kärkeen. Luulisi Suomella siihen olevan resursseja niin halutessaan.

Touko Petäjä

Mikäli Venäjä katsoisi Suomen ydinasebluffin ja miehittäsi vaikkapa Ahvenanmaan ja Lapin, joutuisimme käyttämään pelotettamme iskussa Pietariin tai Moskovaan. Sen jälkeen Suomalaisten paikka historiassa olisi kyllä taattu. Ei sillä, että me jäisimme siitä itse lukemaan Venäjän kostoiskun jälkeen.

Mielestäni parempi vaihtoehto kuin siviilien murhaaminen on jäsenyys NATO:ssa.

Tämän ratkaisun kustannukset ja tehokkuus on hyvin tiedossa. 550 miljoonan asukkaan EU:n ja 320 miljooan asukkaan yhdysvaltojen rinnalla Venäjän 140 miljoonaa asukasta ei ole Neuvostoliiton mahtiin verrattuna kuin muisto vain.

En näkisi mitään sellaista konventionaalisen sodankäynnin skenaariota jossa Venäjä kykenisi uhmaamaan NATO:a. Mitä tulee ydinaseisiin, niin uhka on symmetrinen ja globaalisti katastrofaalinen, oli Suomi NATO jäsen tai ei.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Lähinnä siinä valossa, että ainut muu realistinen vaihtoehto on sissisota, joka nyt on lähinnä kidutusta ja naapurien käräyttelyä, parempi olisi pelata vähän isommilla panoksilla. Luulen, että Venäjällä ymmärretään moista paremmin kuin missään muualla.

Ydinaseella on kuitenkin ihan takuuvarmasti parempi pelotevaikutus kuin NATO:lla ja NATO:ssa hirraa se, ette se ei taida olla kovin paljon kummempi kuin jos heittäisi arpaa kenen joukot rajojensa sisälle päästää. Ihan turha selitellä sitä muuksi kuin USA:n välikädeksi. Ja ennemmin katson jälkeläisteni kuolevan tämän näillä mailla kuin jossain täysin vieraassa maassa jonkun muun intressien takia. Mistään hinnasta en ole valmis myymään jälkikasvuani minkään organisaation tykinruoaksi. Siinä aion ehdottomasti olla parempi kuin oma isäni, joka äänesti EU:ta, koska halusi halvempaa viinaa.

Sen myönnän, että ihan vaan tämä teikäläisen blogi teki muutosta minun NATO-kantaan myönteisempään suuntaan. Ehkä siitä löytyy jotain vikaa jonkun muun toimesta, mutta minulla ei tietämys riitä tähän.

Mietiskelyn paikka sinäänsä. Tosin minun vaikutus asiaan tuskin tulee olemaan blogikeskustelua kummempaa. Minä en todennäköisesti äänestä enää ikinä missään tai mistään.

Touko Petäjä Vastaus kommenttiin #11

Jokaisessa puolustusratkaisussa on omat huonot puolensa. Lopulta valinnoissa on kyse erilaisten ratkaisuiden haitoista suhteessa hyötyihin.

Sissisota ja kymmenet tuhannet siviiliuhrit Suomessa vuosikymmeniä jatkuvaa miehitystä vastaan on hirveä skenaario. Se on nähdäkseni hirveämpi skenaario kuin NATO operaatioissa ulkomailla kaatuneet Suomalaiset ammattilaiset.

Kiitän palautteesta, on hyvä kuulla että kirjoittamisella on väliä. Pyrkimykseni on tuoda selkeyttä keskusteluun, jotta jokainen voi vetää omat omat johtopäätöksensä tällä hetkellä vallitsevista realiteeteista.

Itse olen siirtynyt kannattamaan avoimesti NATO jäsenyyttä alkuvuodesta 2014 Krimin tapahtumien myötä. Kertaan kirjoituksissani niitä havaintoja ja perusteita jotka näkökantaani muuttivat asiassa.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

" Afganistanista tuttua tarinaa Neuvostoliiton sotilaallisesta epäpätevyydestä. Kuten aiemmin, saatiin taas todistaa kuinka lukumääräisesti suuri, mutta impotentti Venäläisarmeija häviää sitkeille sisseille, jotka taistelevat kotiseudullaan.

Yhdysvaltain ja liittolaisten sota Afganistanissa on täysin epäonnistunut, samoin on käynyt Irakissa. Sama impotenttius vaivaa myös Yhdysvaltoja ja liittolaisia.

Irakin sodassa käytetty yli biljoonan dollaria ( yli 1100 miljaardia ) missä tilanteessa nyt Irak on?.

Herää kysymys kouluttiko yhdysvallat ISIS joukkoja Jordaniassa, luodaanko nyt jotakin hirviötä?.

Ainoat hyötyjät nykyisessä tilanteessa ovat ase ja öljyteollisuus, miksei suomi osallistu aseteollisuuden puolelta rahanjakoon.

Touko Petäjä

En näe mitään relevanssia yrittää ohjata keskustelua Suomen puolustuksen kyvykkyydestä Yhdysvaltojen sekoiluihin.

Pyydän pysymään aiheessa ja esittämään oman ehdotuksen Suomen itsenäisen ja uskottavan puolustuksen järjestämiseksi.

Mikäli haluat keskustella yhdysvaltojen harharetkistä pyydän avaamaan sitä varten oman keskustelun omassa blogissasi.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Touko Petäjä.

Pyörä on jo keksitty.

Meillä ei ole mitään hyötyä maakuntajoukoista.

Suomen pelastus on aluepuolustusjärjestelmässä. Täältä sissit sikiävät.

http://www.tiede.fi/keskustelu/58081/ketju/airon_a...

Touko Petäjä Vastaus kommenttiin #13

Fredrik Airon strategia oli 100 -vuotta sitten erittäin toimiva. Ei sitä kukaan ole kyseenalaistanut. Se ei vain ota huomioon helikoptereilla tapahtuvaa joukkojensiirtoa. Eikä se ota huomioon asutuskeskuksissa tapahtuvan sissisodan hirvittävää todellisuutta.

Markku Kanniainen

Yhdysvalloilla lienee maailman tehokkain ilma-ase ja tiedustelu. Silti se ei kykene murskaamaan sissejä tai rakentamaan vahvaa nukkehallintoa. Sota kävi liian kalliiksi ja Obama veti suurimman osan joukoista maasta. Tulos nähdään.

Sissisota on oiva viimeinen keino jos maa saadaan miehitettyä, hinnasta huolimatta. Siihen myös suomalaisten on oltava valmiita. Mutta turhaahan tämä keskustelu on, sillä Venäjä tulee asevoimin tähän maahan vain jos suomalaiset onnistuvat Venäjän siihen pisteeseen provosoimaan.

Touko Petäjä Vastaus kommenttiin #14

Ei kyse ole pelkästään asevoimin tapahtuvasta invaasiosta vaan sen uhasta.

Niin kauan kun Suomen puolustuksella ei ole todellista uskottavuutta olemme alttiita poliittiselle painostukselle "...tai muuten" argumentilla.

Lapsiasiakiistaa vastaavat diplomaattiset keskustelut voivat lähitulevaisuudessa saada toisenlaisen sävyn Venäjän voimantunnon kasvaessa.

Jos puolustuksen uskottavuudesta ei huolehdita ennen kriisin eskaloitumista, ollaan eskalaation tapahtuessa jo pahasti myöhässä.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero Vastaus kommenttiin #17

Ukrainassa kävi juuri mainitsemallasi tavalla, valitettavasti tilanne ei ole vieläkään ohi.

Ukrainan tilanne oli nähtävissä jo 26.11.2013. Kun Kiovassa alkoivat mielenosoitukset eräät meidän meppimme olivat aiva innoissaan tapahtumasta.

Yritin kerrtoa heille, venäjä ei tule hyväksymään Ukrainan ja EU:n välistä sopimusta. Venäjällä oli liian paljon menetettävää Ukrainassa.

Laitan tähän mitä heille kirjoitin.

Mielestäni rauha vaarannetaan, jos EU-eteneee liian nopeasti nopesti kohti itää. Olen laittanut näihin sanoihin asioita ja tuntemuksia joita olen tutkinut ja miettinyt. Tässä on aivan todellista tätäpäivää, Ukrainan tilanne on todella huono, kansa tahtoo lähestyä EU:ta, mieletön tilanne tänään, hallitsijat venäläismyöntesiä. Ukraina täysin Venäjän saartama, laitan tähän aivan tosiasioita. Olen sen verran laiska etten viitsi kahdesi tehdä samoja asioita. Kirjoitin meppi ........, saman mitä nyt sinulle.

Ukraina on todella maantieteellisesi hankalassa asemassa. Ukrainassa on venäläismieline hallitus ja presidentti, kansa kuitenkin haluaisi eurooppalaistua, siihen Ukraina ei ainakaan nyt ole menossa. Suurimpia syitä ovat riippuvuus, venäjältä saatavasta energiasta. Sotilallisesti ajateltuna Ukraina on karhun kainalossa, suurin osa maarajoista Venäjän vastaisia. Ukrainalla raja myös, Valko Venäjän kanssa, tälläkin hetkellä Venäjällä on rakenteilla sotilaslentokenttä Valko Venäjälle. Moldova. Josta irrottautunut Transnistrian alue, joka on ukrainan rajanaapuri, aluetta hallitsevat kansallismieliset. Alueella venäläisiä joukkoja, takaamasa alueen itsenäisyyden. Mustan meren puolella, Ukrainalta vuokratulla alueela, voimakas Sevastopolin laivastotukikohta. Venäläiset pystyvät täysin hallisemaan Ukrainan maa, meri ja ilmatilaa. Ainoat merkittävä maayhteydet eurooppan ovat Unkariin, Puolaan ja Sloveniaan kautta. En maininut Romaania sillä se maayhteys helposti katkaistavissa. Meppi ........ mainitsemasta Georgiasta, Venäjä otti osia haltuunsa turvatakseen, talviolympialaiset 2014 Sotšissa. Venäjälle myönnetiin Sotšissa pidettävät talviolypialaisten järjestämiset 2007, Venäjän ja Georgian kesken käytiin sota elokuussa 2008. Rajaa sirrettiin riittävän kauaksi Sotšista, turvallisuus syistä.

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara Vastaus kommenttiin #14

"Mutta turhaahan tämä keskustelu on, sillä Venäjä tulee asevoimin tähän maahan vain jos suomalaiset onnistuvat Venäjän siihen pisteeseen provosoimaan."

Mitä tällainen provosointi voisi mielestäsi olla? Kerro vähän tarkemmin.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Ihan kuriositeettina mainitsen EU'n sotatoimia ja -'voimiakin' komentanut kenraali Gustav Hägglund korosti jokin aika sitten aamu-tv:ssä, että Suomen pitää huolehtia puolustuksestaan. Hän ei kuitenkaan usko, että Suomella on syytä huoleen.
http://yle.fi/uutiset/kenraali_krimista_eivat_ne_t...

Tämä blokistimmekin on tätä historiastamme mitään ymmärtämätöntä nuorisoa, joka kuvittelee suomalaiskansallisella typeryydellä muiden olevan aina parempia ja että viimesodistamme ei kannata mitään oppia, kun nehän ovat historiallista roskaa. Mm tämä em. kenraalimme on jatkossakin sitä mahdollisen tulevan sotavoimien taustajohtoa, josta nyky-pullamössöt todellakin ovat täydellisesti pihalla. ;-)

Hägglund: "– Eivät ne tänne uskalla tulla. Ne tietävät, että täällä tulee turpiin. Me pärjäämme historiallisilla suorituksilla. Meillä on erilainen tausta kuin Itä-Euroopan mailla, jotka vallattiin ja miehitettiin, Hägglund sanoo.
– Tämä oli karvas manteli tämä Suomi."

Touko Petäjä

Toisaalta sama Hägglund hävisi rahojaan Wincapitassa jossa oli suuret puheet ja lupaukset. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010082312227624_u...

Me tunnemme sananlaskut: Ylpeys käy lankeamuksen edeltä, ei suuret sanat suuta halkaise ja paljon porua vähän villoja.

Suomen menestys ei lähde perusteettomasta ylpeydestä ja tyhmänrohkeudesta. Vaan otetaan asiat asioina ja tarkastellaan niitä järkeävästi kaikilta kanteilta.

Jätetään se pystyssä päin konekiväärituleen ylpeästi juokseminen muille.

Käyttäjän MikaPeltokorpi kuva
Mika Peltokorpi

Sissitaktiikka ja Stinger perusvarustukseen, niin aika vaikeaa olisi tänne helikoptereilla tulla (vrt. Ukraina). Nopeat Amos-vaunut ja -syöksyveneet, sekä panssarintorjuntakyvyn kehittäminen, niin alkaa olemaan maa- ja ilmatietkin hyvin tukossa. Joukkueesta perusyksikkö, kuten nykyäänkin. Jokaisessa joukkueessa olkapääohjuksia sekä ilma-, että maamaaleja kohtaan. Joukkoyksikön yhteenpelaamisen opettaminen ja huoltoprosessin hiominen olisi puolustuksen kulmakivi. Tarvittaessa joukkueet pitää pystyä keskittämään laajemmiksi joukkoyksiköiksi.

Kallistahan se toki olisi, mutta niin ovat vaihtoehdotkin. Nato olisi kokonaistaloudellinen vaihtoehto ja lisäksi se on de facto EU:n puolustusvoimat. Miksi siis vastustaa vääjäämätöntä?

Toimituksen poiminnat